Yksinäisyyden sinetti

painetaan jokapäiväisen kirjeeni kuoreen

eikä sitä suljeta syljellä 

vaan verellä

ja osoitteeksi kirjataan joka toinen päivä taivas

joka toinen päivä helvetti

aivan liian harvoin

jotain siltä väliltä

 

näinä päivinä

jolloin hymyt piiloutuvat maskien taakse

pyöräillään vääntyneillä vanteilla

ja suututaan hipaisuista

mietin kosketaanko minua edes vainaana

vai saanko silloinkin vain kyynärtervehdyksen

eikä huomennakaan nouse aurinko

vaan post-covid kuume

ja konkurssien aallonharjat

pelkät muistot

kauan sitten jaetuista poskisuudelmista

 

(c) Toni Aho, Oulussa 16.2.2021